Hyvän valmentajan merkitys

Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka personal trainereita aliarvioidaan rankalla kädellä… Asia on mietityttänyt minua siinä määrin, että sen lisäksi, että kirjoitan aiheesta itse, haluan myös tuoda esiin muiden ammattilaisten mielipiteitä asiasta. Nostaa kissan todellakin pöydälle. Pohtia ihan tosissaan monesta eri näkökulmasta, että miksi traineria/ valmentajaa tarvitaan (sanoja ’valmentaja’ ja ’traineri’ käytetään tässä ristiin, sillä monelle asiakkaalle personal trainer on henkilökohtainen valmentaja, vaikka englanniksi ’coach’ ja ’trainer’ ovatkin eri asia) ja millainen hyvä valmentaja on. Tässä juttusarjan alustuksessa pohdin asiaa itse, mutta luvassa on sekä suomalaisten että ulkomaalaisten valmentajien haastatteluja! :)

Viime aikoina trainereista on kirjoitettu lehdissä ja tottahan se toki on, että meitä on joka lähtöön. Kun Suomessa ei ole mitään vaatimuksia sille, kuka voi itseään PT:ksi kutsua, nimikkeen voi saada suurin piirtein viikonlopun kestävällä kirjekurssilla. Eli se, että joku kutsuu itseään traineriksi, ei tarkoita vielä mitään. Mutta se ei myöskään tarkoita sitä, että kaikki trainerit voi leimata huonoiksi ja tietämättömiksi tai etteikö hyvästä trainerista olisi paljon hyötyä!

Esimerkkeinä PT:n työn ja ammattitaidon väheksymisestä toimivat hyvin Fit-lehden mainos sekä eräs Smoothie-pullo. Bongasin Facebookissa Fit-lehden mainoksen, jossa sanottiin: “Kuin oma personal trainer”. Ystäväni smoothie puolestaan kehoitti häntä antamaan potkut PT:lleen… Tämä smoothie-pullo aiheutti aikamoista hilpeyttä kahden PT:n (eli minun ja ystäväni) laivaretkellä ;)

Siis mitä!?

Tällaista aliarvioivaa asennetta on kuitenkin näkynyt myös muualla. Todella moni on sitä mieltä, että “en mä mitään traineria tarvii, kun mä osaan jo”. Asenne on hyvin tuttu salilta ja valitettavan monen tekniikasta minulla silti olisi sanomista… Ohjelmista puhumattakaan ;) Ja hei haloo, lehti tai smoothie – olipa sitten kuinka terveellinen tahansa – ei voi ajaa osaavan trainerin asiaa!

Mihin sitä traineria sitten tarvitaan? Ensinnäkin, kukaan ei voi olla objektiivinen itsestään. Omia heikkouksia ja vahvuuksia on vaikea hahmottaa samoin kuin sitä, miten tie kohti tavoitteita edistyy. Milloin ohjelmaa tulee muokata ja mihin suuntaan. Hyvä traineri auttaa asettamaan tavoitteet, jotka on mahdollista saavuttaa, ja tietää, miten niihin päästään. Tavoitteiden tulee kuitenkin olla asiakkaan tavoitteita eikä trainerin – lähtökohta on aina asiakkaan kuutelemisessa :)

Omaa tekniikkaa on myös mahdotonta nähdä itse. Varsinkin oikean tekniikan oppimisessa traineri on ensiarvoisen tärkeä. Myös tekniikan suhteen hyvä traineri osaa katsoa heikkoudet ja vahvuudet ja auttaa asiakasta. Aloittelevan salillakävijän kannattaa aina satsata traineriin, jotta tekniikat opitaan heti oikein ja voidaan välttää loukkaantumiset. Ja kuten sanottu: myös monilla niillä, jotka luulevat jo osaavansa kaiken, on paljon hiottavaa. Meillä kaikilla on. Tekniikkaa voi parantaa aina. Mielestäni jokainen trainerikin tarvitsee oman trainerinsa.

Trainerilla on suuri merkitys myös motivoinnin suhteen. Sen lisäksi, että salille on pakko mennä, kun treffit on sovittu, traineri pystyy vaatimaan asiakkaalta enemmän kuin asiakas itse vaatisi itseltään. Olen kuullut hyvin monta kertaa itsekin, että ‘en olisi ikinä tehnyt näitä yksin’. Vaatimisen lisäksi trainerin tulee kuitenkin myös rohkaista ja kannustaa. Hänen tulee auttaa asiakasta ylittämään omat rajansa, johon asiakas ei välttämättä yksin uskaltaisi ryhtyä. Itse uskon porkkanan voimaan enemmän kuin keppiin.

Ja omista valinnoistani vielä sen verran, että itse päädyin valitessani PT-kurssia kurssiin, jolla sain nimeni myös European Register of Exercise Professionals (EREPS) -rekisteriin. Halusin laadukkaan koulutuksen sekä oikeuden kutsua itseäni PT:ksi, jos ja kun vaatimukset Suomessakin tiukentuvat (toivotaan, että tiukentuvat!). Koulutan myös itseäni koko ajan lisää, ja suuntaus on luonnollisesti sinne omaan intohimooni eli voimapuolelle.