SM-kisat 2015

Klassisen voimanoston SM-kisat vuodelta 2015 ovat nyt sitten ohi. Olo oli kisojen jälkeen jokseenkin tyhjä, kuten minulla yleensäkin, kun jokin kovasti odotettu tapahtuma on ohi. Monien kisojen jälkeen olo on ollut myös voitonriemuinen (ei välttämättä mitalin vuoksi vaan sen vuoksi, että pystyi ylittämään itsensä), mutta tällä kertaa se olo jäi itseltä osittain saavuttamatta. Sain kyllä 5 kg:n ennätyksen maastavedon kisaennätykseen (saliennätykseen +2,5 kg) ja yhteistulokseen samoin 5 kg:n ennätyksen, mistä olin hyvinkin iloinen! Olin omassa painoluokassani viides, vaikka ei sillä sijoituksella ole minulle niinkään väliä. En vain kokenut antaneeni parastani ja se harmitti. Sijoitushan ei siis olisi luultavasti parantunut, vaikka olisinkin saanut itsestäni kaiken irti.

 

Klassisen voimanoston SM-kisat 2015

Klassisen voimanoston SM-kisat 2015, sarjan 57 kg tulokset

 

Sarjan 57 kg tulokset näkyvät yllä, koko kisojen tulokset voi katsoa täältä. Kuten kuvasta näkyy, niin kyykyt olivat kompastuskiveni ja harmituksen aihe. Jossittelu on tietysti ihan turhaa, mutta olisi pitänyt laittaa vain 115 kg toiselle yritykselle. Se olisi saattanut noustakin. Vaikka 117,5 kg on noussut useamman kerran treeneissä (on se jäänyt alaskin kyllä jonkin kerran), se oli lauantaina liikaa. Korotus oli liian aggressiivinen ja tästä oppineena ensi kisoissa mennään konservatiivisemmin.

Ensimmäisellä yrityksellä 117,5 kg jäi siis alas. Toisella yrityksellä yritin jättää sen vähän ylemmäs, sillä menen usein ihan liian syvälle ja oli selvää, että nyt ei ollut tarpeeksi vahva päivä siihen, että ko. rauta olisi sieltä asti liikkunut. Se kyykky jäi sitten korkeaksi ja kolme punaista valoa räpsähti. Eli ei ollut lähelläkään.  Koska minulla ei ole kisoista nostovideoita, laitan tähän iloksenne yhden treeniversion tuosta painosta.

 

 

Penkki puolestaan meni vahvasti! 60 kg nousi kevyemmin kuin koskaan! 60 kg olikin kyllä nostettu treeneissä viikoittain, joten varma paino sen pitikin olla. 62,5 kg on myös noussut treeneissä muutamaan kertaan, mutta nyt laskin sen huonosti rinnalle, en pysynyt tiukkana ja onnistuin vetämään niskankin ihan jumiin. Ei siinä mitään, tähän en ollut edes pettynyt, kun tuo penkki on minulle niin vaikea laji. Viime vuoden SM-kisoissa nostin penkistä  vain 55 kg eli vajaassa vuodessa on kuitenkin tullut parannusta! Tällä logiikalla vuoden päästä nousee ainakin 65 kg, haha.

Maastanosto puolestaan meni hyvin. 135 kg toisella yrityksellä liikkui hyvin ja vähän mietittiin viimeiselle yritykselle 140 kg, mutta sijoituksen kannalta sillä ei ollut väliä, niin ajateltiin ottaa varman päälle. Hyvä niin, sillä sen verran hidas tuo 137,5 kg oli, että ei olisi luultavasti isompi rauta noussut! Minullehan tuo maastairroitus on se suurin haaste, loppuosa on vahva. Pystyn vetämään pukeilta n. polven kohdelta 150 kg:lla kolmosia suhteellisen kevyesti. Joten kun tanko lähti liikkeelle, tiesin sen tulevan ylös asti. Kuulin vierestä huutoja ”Ylös asti” ja ”Suoraksi vielä” ja ehdin jopa mielessäni ajattelemaan, että onhan tämä hidas, mutta ei tässä mitään hätää ole, kyllä se ylös tulee!

Miltä nyt sitten tuntuu? Kuten aluksi sanoin, niin hieman tyhjältä, mutta eiköhän se tilanne muutu viikon päästä, kun pääsen takaisin treenaamaan! Valmentaja lupaili, että pääsen muutaman viikon sisään kokeilemaan kyykyssä kymmentä toistoa 100 kg:lla… Jep jep, ”odotan innolla” :D Tämän lupauksen takana on pieni kettuiluni hänelle – eikä ole ensimmäinen kerta, kun kaivan kuopan itselleni! Tästä virheestä en näytä koskaan oppivan. Jos ja kun tämän joudun tekemään, voin laittaa videon siitä. Pääsette kaikki nauramaan!

Mutta entä muuten? Itse asiassa ensi harmituksen käsitelleenä tuntuu hyvältä. Minun arvoni ja itsetuntoni eivät ole kiinni sijoituksista tai voitoista tai nostamani raudan määrästä. Eihän tämä mikään maailmanloppu ollut! Pikemminkin alku. Tästä on hyvä ponnistaa taas! Se, että epäonnistuu jossain, on osa matkaa ja osoittaa sitä, että on kokeillut rajojaan ja yrittänyt. Se on tilaisuus oppia ja kasvaa. Se ei tarkoita samaa kuin se, että olisi epäonnistuja ja luovuttaisi. Kuten sanotaan: ”Winners are not those who never fail but those who never quit.” Tai kuten oma valmentajani sanoi: ”Grab a straw and suck it up. You have work to do!” Hahaha! Ja hei, tulihan sieltä pari ennätystäkin! Se on aina syy juhlaan!

Onnittelut ja kiitokset vielä kaikille kilpailijoille – niin mitalin saaneille kuin muillekin osallistujille! Taso oli todella kova tänä vuonna ja naisia oli nostamassa todella paljon. Hyvä niin – toivottavasti trendi jatkuu samana! Ja erityiskiitokset Kaisalle lämmittelyseurasta :) On kiva saada uusia voimanostotuttuja! Kippis kaikille!

 

Aina on syytä kilistää

Kippis ja onnittelut! Oli hyvät kisat! Aina on syytä juhlaan.

2 Comments

  • Eve on tammi 12, 2015 Reply

    Näin sun 60kg penkin ja oli kyllä kevyt nosto tosiaan! Onnea maastavedon ennätyksestä.
    Itselläni meni kisat ihan mönkään, kun jännitin liikaa enkä pystynyt syömään mitään… Pistin liian kovat odotukset itsellen. Nyt harmittaa, mutta ei kun vaan lisää treeniä ja kisoja alle niin siitä se! :)

    • Katja on tammi 12, 2015 Reply

      Kiitos! Kävinkin lukemassa blogistasi kisaraportin. Tiedän tuon harmituksen tunteen hyvin! Olen myös hyvä kasaamaan itselleni odotuksia… Olen ollut aina suorittaja ja se on asia, jonka kanssa saa edelleen tehdä töitä. Siinä mielessä pienet epäonnistumiset ovat ihan terveellisiäkin, opettavat ettei maailma siihen lopu jne. Treenillä ja kokemuksella ihan varmasti suunta on vain ylöspäin! Eli halaus ja potku takapuolelle – ensi kerralla astetta viisaampana pelissä mukana!

Vastaa käyttäjälle Eve

Cancel Reply