Uusi vuosi ja uudet tavoitteet!

Vuoden viimeinen päivä! Lupausten aika, eikö totta? Muistan itsekin tehneeni ties kuinka monta uuden vuoden lupausta… Olen aikonut alkaa liikkua. En alkanut. Olen aikonut sivistää itseäni lukemalla jotain hyödyllistä päivittäin. Sitä kesti pari viikkoa. Olen aloittanut vuoden herkkulakon (paitsi jälkkäriä sai syödä), taisin kestää jopa neljä kuukautta. Jälkkäriä kului. Olen aloittanut kuukauden karkkilakon. Onnistuin, kerrankin, mutta söin mm. jogurttirusinoita ja keksejä karkin sijaan. Hyöty oli puhdas nolla, ehkä jopa miinusta, kun karkit houkuttelivat kiellettynä asiana niin paljon, että noita muita herkkuja tuli syötyä niidenkin edestä.

Mieheni suvun kanssa näitä lupauksia on tullut tehtyä ihan yhdessä tuumin. Joulupöydän ääressä sen on aina joku keksinyt (yleensä mieheni), että mikä lakko aloitetaan ensi vuonna… Lakon rikkomisen rangaistuksena oli yhtenä vuonna valmistaa lounas koko suvulle. Meillä taidettiin syödä kerran ja itse kävimme syömässä ainakin parissa paikassa ennen kuin koko yritys hiipui kasaan.

Kuulostaako tutulta? Niin tyypillistä uuden vuoden lupauksille, eikö totta? Tavoite ei ole harkittu eikä välttämättä järkeväkään… Omat lupaukseni eivät ainakaan ole olleet mitenkään mietittyjä vaan yleensä hetken mielijohteesta ja jouluähkyssä keksittyjä. Ja mikä ihmeen idea noissa negatiivisissa lupauksissa ylipäätään on! Lupaan itselleni kieltää itseltäni jotain ja tehdä elämästäni vaikeaa? Eikö sen voisi korvata lupaamalla itselleen jotain hyvää, syödä vaikka vihanneksia joka päivä?

Hyvä tavoite ei missään nimessä ole rangaistus esimerkiksi niistä joulun syömisistä. Mielestäni elämässä pitää keskittyä hyviin asioihin, positiivisiin asioihin, itsensä kehittämiseen. Jotta näin voi tehdä, on tavoitteidenkin oltava positiivisia. Sellaisia, joista koituu jotain hyvää sinulle. Niin siitä matkasta, kun pyrit tavoitteeseen, kuin itse lopputuloksestakin. Välietapeista tulee voida nauttia myös. Pitää pystyä iloitsemaan matkan aikanakin, kun oma työ kantaa hedelmää.

Jotta tuloksia tulee, tavoitteeseen pääsemisen pitää olla jotain, mitä oikeasti haluat. Jotain, mistä saat tyydytystä pitemmäksikin aikaa. Ei vain sitä yhtä kertaa, kun voit kertoa facebookissa olleesi kuukauden syömättä karkkia. Vaan jotain, jolla voit muuttaa elämääsi pysyvästi parempaan suuntaan. Edes pikkuriikkisen. Tavoitteen saavuttaminen voi vaatia pieniä uhrauksia, mutta päämäärän pitäisi olla tarpeeksi tärkeä, jotta niihin uhrauksiin pystyy. Eikä niiden uhrausten tulisi olla liian isoja! Jos et voi tavoitteesi takia nauttia elämästä, on uhraus liian iso. Silloin tavoite on luultavasti myös liian kaukana ja sitä kannattaa miettiä uudestaan. Hyvä tavoite on saavutettavissa.

Toinen puoli tavoitteen saavuttamisesta on esteiden tunnistaminen. Ihminen on luontaisesti muutosvastarintainen, joten omien tapojen tai käytöksen muuttaminen on hankalaa. Mikä elämässäsi estää sinua saavuttamasta tavoitteesi? Yksi suurimmista estäjistä on usein se meidän sisäinen puhe… Se, joka sanoo, että meistä ei ole siihen. Emme uskalla edes yrittää epäonnistumisen pelossa. Emme usko itseemme.

Kun itse vaihdoin alaa (olen alkuperäiseltä koulutukseltani Sosionomi ja ollut töissä mm. päiväkodeissa ja lastenkodeissa), osa ystävistäni hämmästeli rohkeuttani hypätä tuntemattomaan. No hyvänen aika, haluan olla onnellinen, ja työni ei antanut sitä tunnetta minulle, vaan koin sen olevan se ankkuri, joka pitää minua paikallaan! Tietenkin tein asialle jotain. Ja mitä olisi voinut käydä, jos olisin epäonnistunut? Olisin palannut entiseen tai keksinyt jotain muuta, ei siinä sen kummempaa. Virheistähän sitä juuri oppiikin!

Ja sitten takaisin niihin uuden vuoden lupauksiin. Mitä jos ei luvatakaan yrittää mitään mahdotonta tänä vuonna? Mitä jos asetetaan järkevä, realistinen tavoite? Jos haluat tavoitteeksesi jotain liikunnallista, mutta olet aloittelija, niin mitä jos et ryntääkään heti tavoittelemaan sixpackia vaan lähdet vaikka löytämään treenaamisen riemua? Koska se on sinulle hyväksi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Minulle on useampikin asiakas sanonut, että he ovat löytäneet palon treenata kanssani. Että salille tulemisesta on tullut koukuttavaa. Se on mielestäni ihan todella suuri asia ja hyvä tavoite! Tuon tunteen saavuttamisessa on saavutettu paljon. Se kantaa.

Kun tavoite on löydetty ja asetettu, mitä jos ihan oikeasti tehdään suunnitelma siihen pääsemiseksi? Eli ei vain päätetä sitä uuden vuoden aattona pienessä hiprakassa skumppalasi kädessä, vaan oikeastaan mietitään ja prosessoidaan sitä. Mikä on se juttu, jota ihan oikeasti haluat? Miten sinä pääset sinne? Milloin on aika tehdä mitäkin? Mikä on ensimmäinen askel? Mitä asioita pitää muuttaa? Miten? Kuka voi auttaa ja tukea sinua pääsemään sinne? Mitäänhän ei elämässä saa, jos ei aseta tavoitteita ja tee työtä päästäkseen niihin!

Tiedättekö mikä auttaa tavoitteeseen pääsemisessä myös? Se, että se on sanottu ääneen. Se, että se on  julkistettu. Tämä onkin minun haasteeni teille, oli sitten tavoitteenne liikkumisessa tai millä tahansa elämän osa-alueella. Kerro minulle ja muille lukijoille tavoitteesi, ja tuetaan sitten toisiamme sinne pääsemisessä. Eli:

Mikä on sinun tavoitteesi vuodelle 2015? Go!