Helsingin aluemestaruuskisat 2014

Yksi etappi ja yhdet kisat ovat taas takana, nimittäin Helsingin aluemestaruuskisat 2014. Lähdin kisoihin lähinnä hankkimaan kisakokemusta sekä kokeilemaan ennätyksiä – tosin ne jäivät pääosin saavuttamatta… SM-kisoihin tulosraja oli tehty jo Tukholmassa kesäkuussa ja seuraavat tärkeämmät kisat ovat juuri nämä SM:t tammikuussa, joten tavoitteena oli lähinnä katsoa, mitä tuloksia treeni on tuottanut. Siinä mielessä kisat olivat tosiaan pieni pettymys, mutta kokemusta ja oppimista sain sitten sitäkin enemmän! Ja toisaalta kyllähän niitä heikkouksiakin tuli esiin, joten treenille saatiin uusia tavoitteita taas.

Ihan ensimmäinen moka oli se, että olin päästänyt painon liian ylös kesän aikana. Ei se ollut kuin 59-60 kg eli 2-3 kg yli painorajan, mutta pudottaminen olikin sitten todella paljon kuviteltua vaikeampaa. Sain vetää kalorit todella alas, että sain tuloksia, ja kisoja edeltävä viikko meni n. 1000 kalorin päivillä. Proteiinia söin hyvin, joten jaksoin arjessa kyllä. Mitä nyt oli kamalan kylmä koko ajan ja kisoissakin ennen lämmittelyjen aloittamista päälläni oli t-paita, huppari, kuoritakki ja mieheni untuvatakki… Ja edelleen vain paleli. Mutta voimatasoihin se vaikutti.

Olen kuitenkin sen verran rasvaton, että kovin helposti ei painoa lähde, ainakaan ilman mitään seurauksia. Tai painonpudotus olisi pitänyt hoitaa jotenkin eri tavalla… Paino pyöri koko kisaviikon 57-57.3 kilon välillä ja painoluokassani 57 kg ei voi kilpailla, jos paino on yhtään enempää kuin 57.0 kg. Vasta perjantaina puntari näytti 56.9 kg ja uskalsin hengähtää. Mutta sitten lauantaina punnituksessa se olikin enää 56.05 kg eli olisin voinut syödä perjantaina enemmän. Siinäkin on vähän opettelemista siis, että paino ei laske sitten liian alas! Punnitushan on Suomen voimanostoliiton kisoissa aina 2h ennen kisojen alkamista, joten mitään pitkää nesteytysaikaa ei ole. Toki jotkut pudottavat paljonkin painoa ja ihan menestyksekkäästi, mutta itse en halua siihen lähteä. Suunnitelmissa onkin pitää paino 58 kilon paikkeilla. Eli hyvää joulua ja pikkujoulukautta vain mulle ;)

Voimanostokisoissa osallistujat ovat jaettu ryhmiin, joiden maksimikoko on yleensä 15 henkilöä. Minun ryhmässäni oli tällä kertaa kaikki naiset eli yhteensä 13 nostajaa. Kisat aloitetaan kyykystä, joten kaikki 13 tekivät ensimmäisen kyykyn vuorotellen,  sitten toisen ja viimeisellä kierroksella sen kolmannen. Jokaisen yrityksen jälkeen käydään ilmoittamassa seuraavalla kierroksella yritettävä paino. Epäonnistuneen yrityksen jälkeen painon voi pitää samassa, mutta laskea sitä ei saa.

Kilpailuista riippuen ensimmäisen ryhmän kyykkyjen jälkeen joko siirrytään saman ryhmän penkkipunnerruksiin tai sitten toinen ryhmä tekee kaikki kyykkynsä ennen kuin päästään aloittamaan ensimmäisen ryhmän penkkipunnerrukset. Maastaveto on siis nostoista viimeinen. Näissä kisoissa ryhmiä oli kolme, ja kaikki kolme ryhmää tekivät ensin kyykyt, sen jälkeen penkit ja lopulta maastavedot. Kilpailu kesti siis melkein koko päivän, ja syömisten ja jaksamisen kannalta sekin on hankalaa.

Aloitin kyykyt 105 kilolla, joka on suhteellisen helppo paino minulle. Näin kuuluu ensimmäisen noston kanssa ollakin, jotta kisahermot eivät pääse pilaamaan aloitusta! Painoa ei saa tosiaan enää laskea ja jokaisesta nostosta pitää saada yksi hyväksytty yritys, jotta kisasta saa tuloksen. Toisena yrityksenä minulla oli 112,5 kg, joka jäikin sitten tulokseksi. Eikä mennyt tekniikka mitenkään putkeen tässäkään, vaikka treenissä tämä paino onkin noussut kevyesti ja paljon paremmin.

Viimeinen yritys 115 kg jäi alas. Unohdin käyttää kyynärpäitä ja voimia ei vain ollut. Treeneissä olin tämänkin saanut suhteellisen kevyesti ylös, joten olisin odottanut sen nousevan. Valmentaja olisi toivonut viimeiseksi yritykseksi 117,5 – 120 kg treenien perusteella, mutta tunsin kyllä, että voimia ei ollut tarpeeksi, joten en lähtenyt yrittämään. Vaikka samapa tuo olisi ollut, kun se 115 kg ei noussut myöskään! Paransin siis kisaennätystäni, joka oli kesäkuussa tehty 110 kg, mutta jäi silti harmittamaan. Ensi kerralla!

Penkissä ensimmäinen yritys oli kevyt 52,5 kg ja toinen 57,5 kg, joka nousi huonommin kuin tämä viimeinen 60 kg. 60 kg oli kesäkuussa tehty ennätys ja selvästi tämänkin päivän maksimi. Suunnitelmissa oli nostaa joko 60 kg tai 62,5 kg viimeisellä yrityksellä, riippuen päivän olosta. Nyt ei ollut tosiaan ennätyspäivä penkissä, mutta siihen olen kyllä tuon penkin osalta tottunut! Seuraavalla treenikaudella pääsenkin sitten penkkaamaan oikein urakalla valmentajan lupailujen mukaan… Seuraavat painot – täältä tullaan!!

Maastaveto onkin sitten taktikoinnin kannalta se mielenkiintoisin! Sanonta kuuluu, että kisat alkavat vasta, kun tanko lasketaan maahan. Viimeisellä yrityksellä pitää vetää se, mikä voittoon tarvitaan, oli sitten kyseessä ennätyspaino tai, kuten minulla tällä kertaa, ns. varma paino. Johtoni toiseksi tulleeseen oli 10 kg siirtyessämme maastavetoihin. Koska hän oli painanut punnituksessa minua vähemmän, tasapelin tullessa hän olisi voittanut, ja minun piti saada tulokseksi vähintään 2,5 kg enemmän kuin hän. Toisin sanoen maastavetotulokseni ei saanut olla kuin 7,5 kg huonompi kuin hänen.

Aloitin maastavedon 115 kilolla, hän 125 kilolla. Saimme molemmat hyväksytyt nostot, hän kiri 10 kilon johtoni umpeen ja siirtyi ensimmäiseksi tuloksen ollessa tasan.  Toisella nostolla nostin 125 kg, hän 135 kg. Tilanne ei muuttunut. Viimeiseksi nostoksi minulle oli kaavailtu 130 – 135 kg. 130 kg oli ns. varma nosto, joka on noussut joka kerta, kun treeneissä olen sitä yrittänyt. 135 kg olen puolestaan yrittänyt muutamaan kertaan – enkä ole saanut sitä inahtamaankaan. Tiedä sitten kuinka paljon lepo ja adrenaliini olisi auttanut nyt! Kisaennätys kesäkuulta oli se 132,5 kg.

Jos olisin yrittänyt 135 kg, enkä olisi saanyt sitä ylös, olisin jäänyt toiseksi, sillä tulokseen olisi jäänyt 125 kg. Sen tuloksen toiseksi tullut oli jo rikkonut. Lähdin siis nostamaan 130 kg ja toivomaan, että hänen voittoon tarvitsemansa 140 kg ei nousisi. Näin kävi, ja minä voitin! Vaikka hitaasti irtosi taas tanko maasta… Töitä riittää!

Todellisuudessa menin taktikoinnin kanssa lopussa ihan sekaisin ja kuvittelin hävinneeni 130 kilolla… Onneksi pää pelasi vielä siinä vaiheessa, kun lukuja ilmoitettiin! Ja huoltajani (eli mieheni) totesi, että minulla ei ole sitten enää ikinä mitään asiaa osallistua noihin taktikointeihin. Hänen tehtävänsä on hoitaa se ja päättää seuraavat nostoni. Minä vain nostan. Nyt kuulemma sekoitin hänetkin laskelmillani, heh. Joten yllätys oli suuri, kun minut kutsuttiinkin sille ylimmälle pallille! Tulostaululla ei jostain syystä näkynyt yhteistuloksia kuten yleensä, vain ko. noston yritykset.

Lopulta yhteistulokseksini tuli 302,5 kg eli sama kuin kesäkuussa. Kyykky oli 2,5 kg parempi, maastaveto 2,5 kg huonompi. Toiseksi tulleen yhteistulos oli 5 kg vähemmän, ja minä voitin. Jee! Voitin myös parhaan naisnostajan tittelin ja pystin. Tässä määritellään siis paras naisnostaja painoluokkarajojen yli eli katsotaan yhteistulosta suhteutettuna kehonpainoon.

Naisten tulokset

Muutama minua kovempi nostaja siis löytyi, he kilpailevat ihan MM-tasolla, mutta nostivat kilpailujen ulkopuolella. Koska kyseessä oli Helsingin aluemestaruuskisat, vain ko. alueen seurojen nostajat pystyivät kisaamaan mestaruudesta. Muihin seuroihin kuuluvat saattoivat kuitenkin tulla tekemään mm. SM-kisoihin vaadittavia tulosrajoja ja Suomen ennätyksiä. Aiemmin haastattelemani Anni oli mukana ulkopuolisena nostajana ja nosti maasta ensimmäisenä suomalaisena naisena ilman varusteita 200 kg! Huh!

Ja seurani Helsingin Tarmo otti kolmoisvoiton 57 kilon sarjassa! Eipä meidän sarjassa ollutkaan muiden seurojen edustajia… Mutta sehän ei mitään haittaa! Onnittelut Leenalle ja Miialle ja kiitokset kisaseurasta!!

Kiitokset kisasta ja onnittelut seuratovereille!

Ja siis kaikesta huolimatta: voitto maistuu hyvältä ja voittajan on helppo hymyillä! Jes! Aluemestari kuittaa ;)

Voitto ja parhaan naisnostajan pysti!