Blog

Hyvän valmentajan merkitys – Anni Vuohijoki

Seuraavana haastatteluvuorossa hyvän valmentajan merkityksestä on Anni Vuohijoki. Omat pohdintoni ja alustukseni juttusarjaan voit lukea täältä. Anni on varmasti hyvin monelle tuttu niin voima- kuin painonnostopiireissäkin! Hän on menestynyt molemmissa lajeissa erittäin hyvin – samoin kuin hänen valmennettavansakin. Lisätietoa Annista lötyy hänen nettisivuiltaan sekä facebookista.

Kuva Annista

Anni Vuohijoki

1. Mikä on taustasi? Miten aloitit voimailun ja miten päädyit valmentajaksi?

Urheilutaustani? Olen aloittanut alaluokilla yleisurheilun, jota jatkoin rippikouluun asti ”täyspäiväisesti”. Rinnalla oli myös jalkapallo, joka otti otteen rippikoulun jälkeen. Jotenkin ajattelin aina, ettei minusta ole harjoittelemaan yksin ja puurtamaan yksin. Siksi kai tuo yleisurheilu jäi. Mutta sattumusten summana fysiikkaharjoittelun ollessa edelleen se mukavin osa niin jalkapalloa kuin myös yleisurheilua siirryin kokonaan ”salille”.

Voima-/ painonnostoa on siis oheisharjoitteluna tullut tehtyä aina, mutta päälajina aloitin 19-vuotiaana kilpailemisen. Voimanostossa olen voittanut 2 kertaa Euroopan mestaruuden, kolme MM-pronssia, yhden EM-pronssin sekä jokunen SM-mitalikin taskusta löytyy. Painonnostossa olen hallitseva Suomen mestari ja viime vuoden PM2.

Miten päädyin sitten valmentajaksi? Vahingossa. Aloin tehdä opiskeluaikana ohjelmia omille salikavereille ja olen heti nostovuosieni alussa tehnyt itse ohjelmat – valmentajan valvovan silmän alla. Tästä innostuneena lähdin mukaan Voimanostoliiton nuorisovaliokuntaan, myöhemmin toimin myös valiokunnan PJnä ja sitä kautta aloin valmentaa henkilökohtaisesti myös mm. Tatu Sokkaa ja Tuomas Hautalaa. Laajensin siis kokeilun piiriin ja samalla lähdin käymään Painonnostoliiton valmentaja taso 1- koulutusta. Siihen perään suoritin tason 2 ja tulevaisuduessa toivottavasti pääsen vielä ammattivalmentajakoulutukseen, joka on korkeakoulutasoinen tutkinto. Samalla olen laajentanut omien valmennettavien määrä, sillä kokemuksen myötä ajatustyö on nopeutunut.

 

2. Mikä on sinun treenifilosofiasi?

Treenifilosifia… Vielä muutama vuosi sitten olsiin vastannut, että reenaa enemmän kuin kaverisi. Mutta myöhemmin asiaa ajatelleena sanoisin, harjoittele fiksummin kuin ystäväsi.

Henkilökohtainen harjoitusfilosofia nojaa vahvasti venäläisten tietotaitoon ja siihen, miten siellä on asioita tehty. Voimanostoon olen ammentanut surutta myös painonnostajien voimatutkimuksia. Mutta välillä joudun itsekin ”nöyrtymään” hakemaan apua mm. Westside-reeneistä.

Monipuolisuus siis. Se se on, oma treenifilosofiani on monipuolisuus ja riittävän suurivolyyminen harjoittelu. Toistojen kautta tulee varmuus ja työkyky, jota tarvitsemme harjoittelemaan mahdollisimman kovaa ja ilman loukkaantumisia.

 

3. Millainen on hyvä valmentaja?

Hyvä valmentaja osaa perustella kantansa. Valmentajan pitää olla järjestelmällinen ja kyettävä näkemään suurempia kokonaisuuksia. Puhutaan siis jopa vuosien jaksotuksista ja suunnitteluista. Voimaharjoittelu ei ole nopeatempoista, vaan kehittyäkseen pitää olla kärsivällinen.

Hyvä valmentaja on myös sosiaalisilta taidoiltaan lahjakas. Vaikka valmentaja kirjoittaisi kaikkien aikojen parhaat laput, ei niistä ole iloa jos hän ei kykene ohjastamaan ideoitaan ympärilleen. Eli pitää osata opettaa erilaisilla keinoilla – keinoilla jotka sopivat juuri sille tietylle valmennettavalle. Lisäksi valmentajassa tulee olla hieman psykologin vikaa. Monesti epäonnistuneiden harjoitteiden takana on stressi muusta maailmasta. Valmentajan tulisi siis nähdä se, milloin on hetki patistaa nostajaa murheista huolimatta nostamaan ja milloin taas pitää antaa vain olla ja tarjota kahvilassa munkkikahvit.

 

4. Millainen sinä olet valmentajana? Mikä tekee sinusta hyvän valmentajan?

Olen aivan mielettömän vaativa. Olen sanonutkin omille valmennettaville monesti, että minä laitan ajatukset illalla nukkumaan mennessä teidän harjoitteluun ja tuleviin koitoksiin, joten vähintä mitä odotan on, että nostaja sitoutuu noudattamaan yhteistä projektia.

Ja tämä on ollut se syy, miksi en ole lähtenyt tähän ”lapuntulostaminenohjelmointiin” mukaan. Minua ei yksinkertaisesti motivoi lähettää netistä varastettua lappua ihmiselle ja toivoa että sillä voi jotain tulosta saada aikaan. Sitoutuneisuus. Sellainen olen siis. Sitoudun ja olen vaativa. Lisäksi pyrin tutustumaan henkilökohtaisesti omiin valmennettaviin, jotta oppisin tuntemaan heidän urheilu, trauma- ja siviilielämän historiaa. Näillä kaikilla kuitenkin on hirvittävän suuri vaiktuus siihen, miten sitä urheilijan harjoittelupohjaa aletaan rakentamaan.

En tiedä tekevätkö nämä minusta hyvää valmentajaa. Mutta suurimpana hyvyytenäni sanoisin rakkauden lajia kohtaan. Kaikesta huolimatta en ole yrittäjä vaan olen edelleen rakastunut lajiin. Koen mieletöntä onnea toisten puolesta, pyrin olemaan sen ärsyttävän valmentajan lisäksi myös ystävä ja kuuntelemaan valmennettaviani myös muissa elämän murheissa. Pyrin olemaan siis ihminen ihmiselle.

 

5. Millainen on hyvä valmennettava?

Hyvä valmennettava…. Onpa vaikea. Ihmiset on niin erilaisia! Perusominaisuuksia voisi olla määrätietoisuus ja luotto omaan ja minun tekemiseen. Toisaalta välillä jos nuo horjuu, ei valmennettavasta tule yhtään sen huonompaa. Se on osa kehitysprosessia.

Motivoitunut! Ja tästä päästään urheilijan/valmennettavan parhaaseen ominaisuuteen: Hän osaa mennä viemään harjoituksen läpi niinäkin päiviänä, kun se ei kiinnosta yhtään. Hän osaa kahlata raskaimmatkin harjoitteet läpi, mutta hän osaa laittaa myös salin oven kiinni silloin, kun sinne meneminen ei vain kannata. Ja hyvä valmennettava tietää, että enemmän pitää olla oven avaavia kuin sulkevia päiviä.

 

6. Mistä aloitat uuden valmennettavan kanssa?

Tsekkaan normaalisti läpi vanhat reeniohjelmat, tekniikat katsellaan yhdessä ja sitten alkaa se minun nimikkopuurtaminen: peruskestävyys ja voimakestävyysharjoittelu. Sen jakson pituus riippuu pitkälti harjoittelutaustasta. Toiset selviävät viikoilla, joillakin se on kuukausien aika. Kun mielestäni riittävä lihakstollinen kestävyys on saavutettu, voidaan alkaa ”harjoittella”.

 

7. Millä perusteilla muokkaat ohjelmaa?

Eihän ohjelma ole mikään raamattu? Ja toivottavasti et tarkoita, että millä tavoin muokkaan sitä omaa ohjelmaani, jonka kaikille lähetän. Koska sitä en harrasta, ja toivoisin että ihmiset, jotka kutsuvat itseään valmentajiksi, eivät tähän sortuisi.

Reeniohjelmahan on vain väline kehitykseen. Kyllä minulla on aika pitkällekin sunnitellut perusasiat ohjelmissa, mutta viikkotasoinen harjoittelu saattaa muuttua nopeallakin rytmillä. Mahdolliset muutokset työelämässä, sairastumiset, väsymiset, jumit, hieronnat yms vaikuttavat siihen, millaisen ohjelman teen. Esimerkiksi Pauliinalle painonnostoon en ole yli 2 viikkoa kerralla edes antanut. Laji on niin herkkä, että jopa viiko tasoinen tarkka ohjelmointi on vaikeaa.

 

8. Mitä hyötyä on trainerista tavalliselle salillakävijälle (ei kilpaile)?

Ei se kilpaileminen tee tavoitteista yhtään sen suurempaa tai parempaa kuin tavotteet, jotka liittyvät omaan henkilökohtaiseen elämään. Aika monelle meistä se ulkopuolinen taho, joka patistaa tänään tekemään sen tietyn urheilusuoritteen on ensiarvoisen tärkeä. Kun ulkopuolinen ihminen antaa käskyn tehdä, tullaan tähän auktoriteettikysymykseen, eli pitääkö minun toteuttaa tätä vai ei? Jos ihmisellä on luotto siihen omaan valmentajaan, hän todennäköisesti menee. Tällöin ollaan saavutettu jo askel lähemmäs sitä omaa tavoitetta.

Lisäksi miten itse näen esimerkiksi naisten harjoittelun, olen vahvasti sitä mieltä, että naisten pitäisi panostaa nimenomaan voimaharjoitteluun, sillä meidän suurin ongelma on vanhemmiten tapahtuva lihaskato varsinkin isoissa reisilihaksissa ja siitä johtuvat vammat, kuten lonkkamurtumat yms. Tämä kaikki olisi selvitettävissä oikeaoppisella ja raskaalla voimaharjoittelulla. [Toim. huom. olen itse kirjoittanut voimaharjoittelun tärkeydestä hieman.]

 

9. Millaisen ihmisen kannattaa valita sinut? Mikä on sinun erikoisuutesi?

Ihmisen, joka ei kavahda työntekoa eikä suorasanaisia naisia.

 

10. Mitä mieltä olet etävalmennuksesta? Mitkä ovat sen edut/ haitat verrattuna lähivalmenukseen?

Ainoa etu on se, että itseltäni menee vähemmän aikaa etävalmennukseen, sillä yhteisiä reenihetkiä ei niinkään tule. MUTTA kenenkään urheilijan ei tulisi tyytyä tähän vastaukseen. Onhan se tosi asia, että jos katson urheilijaltani harjoituksia, pääsen neuvomaan ja kehittämään jatkuvasti, on kehitys paljon parempaa kuin pelkillä papereilla ja videoilla. Pääsen vaikuttamaan tekemiseen jo harjoittelutilanteessa. Toisaalta urheilijan tulee myös oppia itsenäiseen harjoitteluun.

Toisaalta me kaikki emme asu esimerkiksi Helsingissä, ja tilanteessa, jossa urheilija haluaa esimerkiksi kokeilla omia valmennuksiani, voi tällainen etävalmennus olla antoisaa. Se vaatii vaan urheilijalta paljon enemmän. Vaadin muun muassa tarkan harjoittelupäiväkirjan pitoa, jatkuvaa raportointia ja videoiden ottelua.

 

11. Olen kirjoittanut naisellisuudesta ja “naisen muotista”. Onko sinulla jotain, mitä haluaisit sanoa naisista ja voimaharjoittelusta?

Olisi hyvä laittaa tähän sellaiset before / after -kuvat itsestäni ajalta, jolloin olin aloittamasa omaa aktiiviuraani. Muutos parempaan on kyllä huima. Naisten kliseiset luulot siitä, miten lihas vain räjähtää voimaharjoittelusta, ovat onneksi katoamassa ja ”muotiin” on tulossa terve urheilullinen keho.

 

12. Jotain muuta, mitä haluat lisätä?

Kiitoksia kysymyksistä. Oli mukava vähän miettiä asioita tämän valmentamisen takana.

 

Sarjassa aiemmin ilmestyneet haastattelut löytyvät täältä:
Ken Gack
Jyrki Rantanen

Leave Reply