#OIKEANAINEN
Törmäsin But I’m a human not a sandwich -blogin Oikea nainen -haasteeseen. Ja koska tässä päästiin minulle tärkeään aiheeseen, en tietenkään voinut olla vastaamatta haasteeseen! Olen kirjoittanut ennenkin siitä, millainen naisen tulee olla, mutta nyt hieman erilaista pohdintaa omasta naiseudestani ja milloin olen kokenut sen olevan uhattu. Kuvien kera, kuten haasteeseen kuului.
Ehkä yllättäen minun naiseuteni ei ole koskaan ollut kiinni ulkonäöstä. Pienet rinnat eivät ole tehneet minusta vähemmän naisellista. Jossain vaiheessa kantamani ylipaino ei tehnyt minusta vähemmän naisellista. Nykyään omistamani isot reidet eivät tee minusta vähemmän naisellista. Tai se, että salilla joku vanhempi mies kommentoi, että kyllähän sun käsivarsista näkee, että poweria löytyy. Oikea nainen on lihaksikas, kurvikas, laiha, isorintainen, pienirintainen, harteikas, kapeaharteinen, sporttinen, ei-sporttinen, voimakas, heikko…Oikea nainen on voinut syntyä poikana. Oikea nainen on ihan mitä vain eikä oikeaa naista ole.
Pistoolikyykkyjä Nuuksiossa. Kuvastaa sitä, millainen olen, todella hyvn.
Sen sijaan olen joutunut pohtimaan omaa naisellisuuttani kiinnostuksen kohteissani. Muoti? Ei voisi vähempää kiinnostaa. Design-vaatteet, suunnittelijat, shoppailu, stailaus? Ei ole mun juttu. Meikit, meikkivoiteet, valokynät, korut, kynsilakat, kasvonaamiot, yö- ja päivävoiteet? Ei edelleenkään kiinnosta. Tai astiastojen kerääminen ja erilaiset punaviini- ja valkoviinilasit? Joopa joo, ei. Mutta onko minusta tuntunut siltä, että pitäisi kiinnostaa? Kyllä todellakin on.
Näitä tilanteita on paljon. Olen tuntenut huonommuutta, kun yksi äiti laittautui aina viimeisen päälle hiekkalaatikolle ja minä raahustin sinne väsyneenä tuulipuvussa. Tämä meni jopa niin pitkälle, että mieheni, joka ei koskaan sano mitään ilkeää kenestäkään, lopulta ärähti hyvinkin suoraan siitä, kuka näyttää hänen mielestään miltäkin (suoraa lainausta ei luvattu julkaista). Tai toisella kertaa, kun minulle sanottiin, ettei äitiys tarkoita sitä, ettenkö voisi laittautua ja näyttää hyvältä… Omasta mielestäni ilman meikkikerrostakin voi näyttää hyvältä, joten en ihan ollut samoilla linjoilla kommentoijan kanssa, mutta selvästikin hän koki, etten näyttänyt hyvältä tai pitänyt huolta itsestäni, ja totta kai se tuntui pahalta kuulla. Eikä se äitiys ollut minussa sitä asiaa muuttanut. Paria teinivuotta lukuunottamatta olen aina pystynyt menemään mihin vain naturellina.
Lisäksi näitä lähinnä huvittavia tilanteita on ollut, joissa kommentoija on kyseenalaistanut valintojani, mutta joita en ole ottanut mitenkään henkilökohtaisesti. Luultavasti osaksi siksi, että olen nykyään varma omasta naiseudestani ja seksuaalisuudestani. Mutta esimerkiksi minua huvittaa, kun minua katsotaan kuin vähäjärkistä, kun sanon peseväni kasvoni vain vedellä enkä käytä edes minkäänlaista kosteusvoidetta. ”Miksi et??” En koe tarvitsevani, en halua. Koen kaikkeen sellaiseen käytetyn ajan työnä, en mitenkään rentouttavana omana aikana. Sen sijaan nautin ajasta ystävien kanssa, auringosta, kokemuksista, naurusta.
Ah ihana aurinko!
Ei niissä asioissa ole mitään väärää. Hyvä, että kaikilla meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet! Ja kyllä minäkin pidän huolta ulkonäöstäni ja haluan näyttää hyvältä, vaikkakin laitan lähinnä ripsiväriä ja puuteria ja juhlan kunniaksi huulipunaa. Teen sen vain paljon yksinkertaisemmin. Tykkään mm. vartalonmyötäisistä mekoista, mutta merkillä ei ole minulle minkään valtakunnan väliä. Mitä halvempi, sen parempi ;) Mutta monella tapaa olen hyvin luonnollinen, yksinkertainen ja jonkin sortin maalainen… Ja minun naiseuteni kriisi johtui siitä. Paljon sitä käsittelin ja jossain vaiheessa yritin olla muuta kuin olen, mutta nykyään olen sinut itseni kanssa. Olen hyvä tällaisena kuin olen. Olen oikea nainen.
Illalla, väsyneenä, lähes meikitönnä. Oikeana naisena.