Paljonko pitää nostaa, jotta voi kisata?

Aika usein salilla tulee kanssatreenaajien kanssa puhetta kisaamisesta voimanostossa ja melkein yhtä usein kuulen jonkin version tästä: ”Kyllä mä oon miettinyt ja kyllä mua tosi paljon kiinnostais, mutta en mä nosta vielä tarpeeksi.” Kuinka paljon sitten pitää nostaa, jotta voi kisata? No takapuoli ylös sohvalta.

Kaikkien ei tietystikään ole pakko kisata yhtään missään. Treenata saa ja pitää ihan treenaamisen ilosta, siitä että saa lisää henkistä ja fyysistä voimaa, ylittää itsensä ja saa hyvän mielen. Terveestä kropasta nyt puhumattakaan! Mutta kisat tuovat aina kummasti fokusta ja rakennetta treenaamiseen. Motivaatio käydä salilla kasvaa ja edistyksestä iloitsee ihan eri tavalla. Kun sinne salille menee, tulee tehtyä oikeita asioita eikä vain vähän jotain sinne päin. Tai ainakin nämä asiat tulisi ohjelmassa huomioida.

Mutta mitä pidemmälle kisaamisen jättää, mitä suurempia tuloksia ensin odottaa, sitä helpommin koko kisaaminen jää. Minkä eteensä jättää, sitä ei takaansa löydä. Sitä paitsi voimanostossa parasta on juuri se itseään vastaan kisaaminen, se että onnistuu ylittämään itsensä ja omat ennätyksensä. Ja jos kyseessä on ekat kisat, niin mitä ikinä nostatkin, se on aina ennätys! Ei tule toista kisaa, jossa jokainen nosto ensimmäisestä yrityksestä lähtien on henkilökohtainen ennätys…

Tässä kooste ensimmäisistä omista kisoistani parin vuoden takaa:

Ja ihan oikeasti, sama kuin sen kehtaamisen kanssa: kukaan ei oikeasti välitä. Kaikki ovat keskittyneitä omaan suoritukseensa, eivät sinun tuloksiisi. Kukaan ei ajattele mitään siitä, kuinka vähän tai paljon nostat. Jos jotain, niin saat tukea ja yhdessä iloitsemista palkaksesi.

Entä sitten, jos kisat eivät menekään niin kuin odotit? Jos et ”nostanutkaan vielä tarpeeksi”? Tätä asiaa pohdin viime SM-kisojen jälkeen: Se, että epäonnistuu jossain, on osa matkaa, ja osoittaa sitä, että on kokeillut rajojaan ja yrittänyt. Se on tilaisuus oppia ja kasvaa. Se ei tarkoita samaa kuin se, että olisi epäonnistuja ja luovuttaisi. Kuten sanotaan: ”Winners are not those who never fail but those who never quit.” Tai kuten oma valmentajani sanoi: ”Grab a straw and suck it up. You have work to do!”

Sitä paitsi viimeiseksi tuleminen on hienompaa kuin se, että ei tullut maaliin, mikä taas päihittää sen, että ei edes aloittanut.