Miten ihmeessä innostuin voimanostosta

Voimanoston mainitseminen saa aina aikaan kysymyksiä. Sen “mikä ihmeen voimanosto” kysymyksen lisäksi suosituin taitaa olla, että miten ihmeessä yli 30-vuotias kahden lapsen äiti on siitä innostunut!? Nainen, äiti, keski-ikä, voima… Ei ihan ensimmäinen mielleyhtymä! Varsinkaan, kun  kävin ennen zumbassa ja pumpissa ja stepissä ja kerroin kaikille, että salilla on NIIN tylsää. Minun olisi ajateltu ennemmin harrastavan triathlonia kuin maksimivoimaa. Näytin enemmän juoksijalta kuin nostajalta.

Kuten kai useammankin naisen kohdalla, mieshän se minut sinne vapaapainoalueelle vei. Bongasin kaverin kaverin kautta Facebookista Martin Berkhanin Fuckarounditis-artikkelin, näytin sen miehelleni – ja mieshän innostui! Pitkällisen ylipuhumisen ja suostuttelun jälkeen lupauduin pitkin hampain kokeilemaan sitä minäkin sitten. Aloitin pätkäpaaston ja tein salilla penkkiä, kyykkyä, mavea ja leukoja. En muuta. Tähän verrattuna saliohjelma on muuttunut tavoitteiden muututtua ja valmentajan astuttua kuvaan, mutta noudatan edelleen pätkäpaastoa (ts. en syö aamupalaa) ja makrojen kierrättämistä, joskaan en ihan niin tiukasti – ja voin muuten paljon paremmin kuin ennen!

Niin epäileväinen kuin sen saliohjelman kanssa olinkin, sehän oli juuri minua varten! Penkin kanssa olen toki tahkonnut ja paljon, sillä en osannut nostaa edes sitä 20 kg tankoa… Olen hyvin alakroppapainotteinen enkä ollut tehnyt yläkropalla käytännössä mitään! Koskaan. Tekniikan lisäksi voima puuttui yläkropasta täysin. Mutta varsinkin kyykyt tuntuivatkin juuri minun jutulta ja painoa sai lisätä tankoon nopeasti.

Ja se kehitys sitten vei mukanaan! Ulkonäköä lähdin hakemaan, mutta löysin voimaa. Yllätin itseni, ylitin itseni ja sain niitä onnistumisen kokemuksia – kerta toisensa jälkeen! Koskaan en ollut ollut missään urheilulajissa hyvä, mutta nyt olin. Kuten aiemmin jo kirjotin, olin siihen aikaan kotona lasten kanssa ja itsetunto oli nollissa eikä elämässä ollut intohimoja… Fyysisten voimien lisääminen voimaannutti henkisestikin. Minusta tuntui taas hyvältä ja olin koukussa.

Kilpailu tuli sitten mukaan myöhemmin, kun pääsin PT-opiskelijan näyttöasiakkaaksi, sain häneltä niin ensimmäisen voimaohjelman kuin palautettakin, että ala nyt ihmeessä kilpailla. Hänen sysäyksestään päädyin sitten ihan MM-tason voimanostajan valmennettavaksi. Mutta kyllä ne syyt kilpailla ovat edelleen siellä itsensä voittamisessa, mihin alun alkaenkin tässä lajissa hurahdin. Toki kilpailut myös tekevät treenistä tavoitehakuista ja raamittavat sitä hyvin.

Hurahtanut voimanostoon