Blog

Se heittää kuin tyttö!

Meistä ihan jokainen varmasti tietää, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan “heittää kuin tyttö” tai “juosta kuin tyttö” tai “lyödä kuin tyttö” – ja jokainen on varmasti nähnyt tyttöjen liikkuvan niin. Koska koen hyvin vahvasti nämä naiseuteen liittyvät asiat, halusin syventää pienen pintaraapaisun verran sitä, miten tämä “millainen naisen tulee olla” näkyy käytännössä. Paljonhan olen näistä teemoista kirjoittanutkin: millainen on naisen muotti, kuinka naisten ei pitäisi voida vetää leukoja ja kuinka naiset eivät saisi olla vahvoja tai lihaksikkaita eli miehekkäitä – ja varmasti tähän asiaan vielä palaan. Odotuksia ja malleja toki kohdistuu myös miehiin ja miehisyyteen, mutta niistä minulla on vähemmän henkilökohtaisia kokemuksia.

Straus (Erwin W. Straus, “The Upright Posture”) on tutkinut tyttöjen tapaa liikkua. Hänen tutkimuksen mukaan erot tyttöjen ja poikien heittotyyleissä näkyvät jo lapsuudessa, joten kyseessä ei ole vain rintojen kehittyminen tai erot lihasmassassa. Tytöt eivät käytä vartaloaan heittoon: he eivät kurota taakse, käänny, ota askelia taakse ja eteen vaan käyttävät pelkästään kättään – eikä edes käsi ojennu täyteen pituuteensa. Samanlaisia puutteita käyttää kehoa ja ottaa tilaa varsinkin sivusuunnassa näkyy myös muissa liikkeissä. Naiset eivät ole yhtä avoimia kehon käytössä myöskään kävellessään tai istuessaan. Jalat pidetään yhdessä ja kädet ristitään suojelemaan kehoa. Miesten askeleet ovat puolestaan suhteessa pidempiä, kädet heiluvat vauhdikkaammin jne.

 

Heittää kuin tyttö. Kuva www.sciencebuzz.org.

Heittää kuin tyttö. Kuva www.sciencebuzz.org.

 

Samanlailla eroja löytyy naisten tavasta tehdä asioita, jotka vaativat voimaa. Voimaeroja miesten ja naisten välillä on toki ihan ruumiinrakenteesta, hormoneista yms johtuen, mutta naiset myös lähestyvät tällaisia tehtäviä eri tavalla. Yleistettynä naiset eivät usko olevansa tarpeeksi vahvoja nostamaan ja kantamaan raskaita asioita tai työntämään, vetämään, heittämään, puristamaan ja vääntämään voimalla. Ja tästä epäluottamuksesta johtuen naiset epäonnistuvat käyttämään koko kehonsa voimaa ja lihaksia. Kyseessä on siis uskominen epäonnistumiseen, minkä vuoksi epäonnistuminen ihan oikeastikin toteutuu.

Ja kuinka tämä uskon puute omiin kykyihin näkyykään salilla! Niin usein (tämä on yleistys) saan sanoa miehille, että otetaanpa vähän vähemmän painoa ja työstetään tekniikkaa, ja naisille, että eihän tuo paino riitä mihinkään… Ja vastaus on “tämä on ihan maksimi, en jaksaisi millään enempää”. Yhtenä esimerkkinä tyttö, jota pyysin tekemään jalkaprässissä viisi toistoa. Toistot menivät selvästi kevyesti, mutta hän väitti itse, että ei millään voisi tehdä viittä toistoa yhtään isommilla painoilla, joten pyysin häntä kokeilemaan montako toistoa hän saisi ko. painolla. Toistoja tuli 12. Ei ollut ihan maksimi. Hän ei uskonut itseensä, mutta ei varmasti ollut myöskään koskaan haastanut itseään niin eikä tiennyt miltä maksimipainot tai sarjan tekeminen failureen asti tuntuu.

Mistä tämä sitten johtuu? Uskon siihen, että se heijastaa naisen asemaa ja sitä, millainen naisen odotetaan olevan. Ne uskomukset sisäistetään. Suomessa tämä ehkä näkyy vähemmän, mutta kyllä se oman kehon käyttäminen, sen voiman löytäminen ja ulossaaminen on naisille vaikeampaa! Koska naisen ei kuulu olla sellainen. Nainen on huora tai madonna, ei molempia. Sen vuoksia tyttöjä ei myöskään perinteisesti ole rohkaistu käyttämään vartaloaan. Heidän pitää varoa, etteivät satuta tai likaa itseään tai revi vaatteitaan. Näin tytöt oppivat olemaan varovaisia ja ujoja eikä fyysiset ominaisuudet kehity, kun kehoa ei käytetä. Ja onhan naisurheilukin on vielä suhteellisen nuorta. Lauri “Tahko” Pihkalakin (suomalaisen pesäpallon keksijä) totesi, että naisurheilu näyttää naurettavalta ja epäesteettiseltä.

Itse myös käyttäydyn hyvin “naismaisesti”, kun kyseessä ovat heitot… Ei sillä, minun käsi-silmä-koordinaatiossa olisikin kehittämisen varaa! Niin sanottu sihti puuttuu täysin. Sitä voisi totta kai parantaa, mutta tällä hetkellä se on todella huono. En ole harjoitellut, eikä minun ole koskaan odotettukaan osaavan heittää. Enkä saa siihen voimaa mukaan. Mutta se, että pelkään palloa, säikähdän ja kiljahdan, vedän hartiat ylös suojelemaan itseäni… Juuri tällaista opittua naiseuttahan se on. Ja silloin minulla on hyvin erilainen kuva kehostani ja kyvyistäni kuin esimerkiksi omassa lajissani voimanostossa.

Oletteko te huomanneet tällaisia eroja? Onko teillä omakohtaisia kokemuksia tai muita huomioita jaettavaksi? Ehkä voimalajien harrastajien keskuudessa vähemmän, sillä voimatreeni voimaannuttaa ja opettaa naisiakin olemaan sinut oman kehonsa kanssa ja käyttämään sitä. Ylpeys siitä, mihin oma keho pystyy, siirtyy yleensä arkielämäänkin. Siksi pidänkin voimatreeniä hyvänä keinona voimaantua. Mutta ihan perusarjessa?

 

Leave Reply