Blog

Fitneksestä, rasvaprosentista ja niiden hinnasta

NÄKÖKULMANI TAUSTAA

Fitness ja sen hinta kohahduttivat jokin aika sitten Ulla-Riitta Koskisen blogi-kirjoituksen myötä. Mietin jo silloin, että pistäisinkö lusikkani soppaan, mutta silloin se jäi. Kun sitten Precision Nutrition kirjoitti myös aiheesta “Cost of Getting Lean”, ajattelin, että ehkä sittenkin kommentoisin jotain… Ja kun tuttavani viikko sitten kertoi ex-tyttöystävänsä ”treenaavan Bikini Fitnesstä”, ja sekä minun että kaverini reaktio oli, että “niinhän ne kaikki”, niin päätös sohia muurahaispesää syntyi.

Jokainen, joka on lukenut blogiani, tietää, että minä en treenaa ulkonäköä. Treenaan voimaa. Koen, että siinä tavoitteet ovat huomattavasti positiivisempia, sillä siinä keskitytään siihen, mihin kaikkeen pystyy. Siihen, että on aina jotain enemmän. Ei siihen, mikä ulkonäössä on vikana. Ei siihen, minkä verran kaloreita missäkin treenissä polttaa. Paljonko rasvaa ja senttejä lähtee. Vaikka salilla käymisen aloitinkin ulkonäöllisistä lähtökohdista…  Mutta se ei ollut minua varten. Koska minun psyykeeni ei kestä sitä. Koska alan tuntea olevani huono ja riittämätön. Ikinä en ole suhtautunut niin syömishäiriöisesti ruokaan kuin silloin. Olin hyvin onneton. Ja tässä tullaankin siihen omasta mielestäni Fitness-lajien avainasiaan: kyseessä on kilpailulaji ja se ei ole kaikille. Vaikka niin moni sitä treenaakin.

Olipa sitten kyseessä Bikini Fitness tai mikä tahansa kehonrakennuksellinen laji, sitä voidaan verrata vaikkapa nyt sitten hiihtoon. Se vaatii treeniä. Se vaatii omistautumista. Se vaatii sellaista kuria, että tavallisen kuntosalihihhulin ei tarvitse eikä edes pidä sellaiseen alkaa. Se vaatii ajoittain muun elämän laittamista toiselle sijalle tai ainakin näiden kahden tarkkaa tasapainoittelua. Sosiaalinen elämä voi kärsiä, kaikki pitää suunnitella hyvin tarkkaan, asioista ja tilanteista pitää osata kieltätytyä, ja urheilijahan ei tervettä päivää näe. En syytä lajia missään nimessä – tätähän samaahan se on kaikissa kilpalajeissa eivätkä nämä lajit eroa siitä mitenkään. Erona on vain se, että ihmiset kuvittelevat näiden lajien olevan kaikille… Mutta ei mikään huippu-urheilu ole. Ei kaikkien pitä kilpailla. Treenaaminen on toki hyväksi kaikille, mutta verenmaku suussa kilpaileminen ei.


FITNESS-LAJIT JA NIIDEN LIEVEILMIÖ

Jostain syystä erityisesti nuoret tytöt tuntuvat löytäneen lajin, ja useat heistä toteuttavat sitä fanaattisella innolla. Lavalle pitää päästä muutamassa kuukaudessa ilman, että pohjaa on rakennettu kunnolla. Lihaksia ja voimaa ei ole ehditty edes kasvattaa, kun aletaan jo pudottaa rasvoja. Rasvojenpudotus tehdään nopeasti ja epäterveellisesti. Oma henkinen kasvu on aivan kesken, ja kaikki tämä sekoittaa pään. Kroppa lakkaa toimimasta, mielenterveys kärsii. Ruokaan kohdistetaan tunteita ties kuinka paljon – jo itse lyhyellä rasvanpudotuskaudellani sain yhdistettyä syyllisyydeen syömiseen. Kisojen jälkeen vedetään järkyttävästi ruokaa, ja lihotaan ties kuinka paljon. Ei pysytä järkevissä rajoissa, osata pitää ruokavaliota järkevänä, kasvattaa lihasta ilman, että rasvaprosentti nousee huimasti. Jonkin verran se totta kai nousee – kisakunto ei ole missään nimessä tarkoitettu säilytettäväksi koko ajan! Siinä ollaan kuitenkin jo epäterveellisissä luvuissa.

En siis edelleenkään ole itse lajia vastaan vaan tätä lieveilmiötä vastaan. Ja oli kyse mistä lajista tahansa, vaikka siitä hiihdosta, niin olen vastaan tällaisia buumeja. Olen vastaan niin henkisen kuin ruumillisen hyvinvoinnin kärsimistä. Sen vuoksi voimaan ja terveelliseen ravintoon keskittyminen on monelle huomattavasti parempi idea. Ylipäätään syvällisempiin juttuihin kuin ulkonäköön keskittyminen olisi monelle tarpeen… Elämässä on niin paljon muutakin! Moni muu asia tekee huomattavasti onnellisemmaksi ja itsevarmemmaksi.

Ja mitä siihen Ulla-Riitta Koskisen kirjoitukseen ja kohukuvaan “ennen ja jälkeen kisatällinkejä” tulee, niin mielestäni hän näyttää ihan yhtä laihalta molemmissa kuvissa. Samanlainen ero minussakin on aamulla ennen aamukahvia ja laittaumista ja niiden jälkeen. En laita kuvia todisteeksi tosin :D Hyvä tietysti, että se herätti hänet  ajattelemaan ja löytämään itselleen terveellisen tien, mutta jotenkin en tämän laihuuden ja sairaalloisen laihduttamisen kannalta näe kuvissa juurikaan eroa.

 

Ennen ja jälkeen kisareleitä

Primebody-blogi/Ulla-Riitta Koskinen, kuva Ilta-Sanomien nettisivulta

 

OMAN KUNTONI HINTA

Entä sitten oma kilpailemiseni ja sen hinta? Kirjoittaessani naisten lihastenkasvusta laitoin oman ennen/ jälkeen kuvani ja sain muutamia kyselyitä, että miten oot saanut tollaisen six packin, joten avaan ”omaa kuntoani” nyt samalla vähän. Vaikka se ei TODELLA ole minun treenissäni pääasia, eikä kehonkoostumukseni ole ylipäätään epäterveellisen rasvaton tai mahdoton saavuttaa. Minulle huomattavasti tärkeämpää on, että olen kyykännyt viime viikolla 115 kg ja vetänyt maasta pari viikkoa sitten 135 kg kisapainossani 57 kg (about, siinä ympärillä se paino on nyt pyörinyt). Viime kisojen jälkeen olen tosiaan pysynyt tässä painossa, sillä laihduttaminen ei ole minun juttu, vaikka silloinkaan ei tarvinnut pudottaa kuin 2 kg. Ja paino ei kiinnostaisi minua tämänkään vertaa, jollei lajini olisi kuitenkin painoluokkalaji ja seuraavassa painoluokassa pitäisi nostaa jo huomattavasti enemmän, heh.

 

Katja sivulta

Aiemmin julkaisemani ennen/ jälkeen kuva

 

Viime kisojen jälkeen kävin töissä Tanitalla ihan huvin vuoksi, ajattelin tarkistaa kehonkoostumukseni puhtaasti uteliaisuuttani. Sillä ei tosiaan ole väliä eikä tulos minua juuri liikuttanutkaan. Bioimpedanssi-laitteethan eivät ole muutenkaan 100% tarkkoja, joten senkään puolesta lukemille ei pidä antaa liian suurta arvoa. Mutta ajattelin verrata omaa arkielämääni siihen Precision Nutrionin artikkeliin rasvattomuuden hinnasta, joten tässä tulokseni.

 

Kuva raportista

Kehonkoostumus 29.10.2014: rasvaprosentti 19,6.

 

Eli testi sanoi rasvaprosentikseni 19,6.  Precision Nutrionin artikkelissa ko. prosentin etuja ovat fitiltä näyttäminen, yleinen hyvä terveys ja mielitekojen vähentyminen. Vastaavasti huonoja puolia ovat sosiaalisten tilaisuuksian ongelmallisuus, varsinkin jos niihin liittyy ruokaa. Sosiaaliset kontaktit sekä muut harrastukset saattavat puolestaan kärsiä treenaamisen vuoksi. Rasvaprosentti vaatii ruokailujen suunnittelua, kaloreiden ja hiilareiden ajoittamista oikein, 4-5 kovaa treeniä viikossa, reilusti unta sekä ravintolakäyntien, herkkujen ja kaloripitoisten ruokien rajoittamista.

 

Taulukko hyödyistä ja haitoista

Rasvaprosentin 16-19% (naiset) hyödyt ja haitat, Precision Nutrition

 

Tee- ja älä tee -taulukko

Mitä rasvaprosentin 16-19 (naiset) eteen pitää ja ei pidä tehdä

 

Ja suunnilleen näinhän tämä meneekin. Suunnittelen ruokailuni, ja varmistan, että saan riittävästi proteiinia ja energiaa ylipäätään. Treenaan neljä kertaa viikossa, ja syön näinä päivinä enemmän kuin lepopäivinä. Treenin jälkeinen ateria on päivän suurin, ja suurimman osan hiilihydraateista syön myös treenin jälkeen. Makenhimokohtaukset ovat vähentyneet, ja koen olevani terve.

Siinä mielessä harrastus vaikuttaa myös sosiaalisen elämään, että treenit suunnittelen kalenteriin ennen muita menoja. Töiden, treenien ja lasten ohella viikolla ei jää aikaa juuri muuhun. Harrastuksia on jäänyt, vaikka siihen kyllä vaikuttaa PT:n työn iltapainotteisuuskin. Toisaalta viikonloppuisin en treenaa tai tee töitä ja silloin ehdin kyllä nähdä ystäviänikin. Ravintolakäynnit, juhlat ja rennompi/ suunnittelematon syöminen kuuluu myös pelkästään viikonloppuihin ja lomiin melkein poikkeuksetta (no onhan niitäkin joskus, mutta harvoin). Tosin kisojen lähestyessä niihinkin tulee rajoitteita kuten alkoholista kokonaan kieltäytyminen ja syömisten tarkempi seuraaminen myös näissä sosiaalisissa tilanteissa. Mutta koskaan tämä ei ole vaikeuttanut tilanteita minulle! Osaan hyvin sanoa, että ei kiitos, ja usein se ihmiselle riittääkin. Jos se aiheuttaa kummastelua, niin ”kisat lähestyy” selittää asiaa ihan tarpeeksi, ja saan olla valintoineni kanssa ihan rauhassa. Usein asiat menevät juuri niin, että kun niistä ei tee itse ongelmaa, eivät ne ole muillekaan ongelma.

 

MITÄ SINÄ OLET VALMIS UHRAAMAAN?

Voimanosto on intohimoni ja olen siinä kunnianhimoinen, joten nämä asiat ovat mielestäni sen arvoisia. Ehdottomasti. Mutta tästä eteenpäin en olisi valmis menemään. Haluan voida ottaa rennommin viikonloppuisin. Haluan syödä hyvin ja maukkaasti. Nauttia elämästä. Lomailla perheeni kanssa, paistaa lasten kanssa lettuja lauantaina. En halua punnita jokaista grammaa, treenata monta kertaa päivässä, kärsiä nälästä, syödä tietyllä kellonlyömällä, vahtia tarkasti unenmäärää tms. Eikä nämä toki voimanostoa palvelisikaan! Nälkä ei kasvata voimaa, ja monta kertaa päivässä treenaamalla ei varmasti yksikään nosto kulkisi. Tätä olisi hyvä myös kaikkien fitness-harrastajien miettiä. Onko se sen arvoista? Haluatko oikeasti kilpaurheilijaksi? Oletko valmis maksamaan alhaisen rasvaprosentin hinnan ihan oikeasti? Vai riittääkö ulkonäollisistä tavoitteista se, että näytät hyvältä alasti? Siihen nimittäin riittää paljon vähempikin. Ja voimatreeni toimii siihenkin hyvin ;)

2 Comments

  • PTJoonas on joulu 01, 2014 Reply

    Tässäkin on hyvä erotella se fitness-harrastaja ja kilpaurheilija toisistaan. Kehonmuokkaukseen tähtäävä hypertrofiatreenaaminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että punnitaan ruuan jokainen gramma, treenataan monta kertaa päivässä, kärsitään nälästä, syödään tietyillä kellonlyömillä tai vahdittaisiin tarkasti unenmäärää. Itse en tee noista asioista mitään vaikka tavoitteeni ovatkin kehonmuokkauksessa. En oikeastaan usko monien kilpailijoidenkaan liian orjallisesti kaikkea noita aina noudattavan offseasonilla. Kilpailukausi on toki erikseen, mutta sama se on muissakin lajeissa. Tietysti treeni- ja ruokavaliorunko ovat ympäri vuoden ”kunnossa”, mutta ei sen mikään taakka pitäisi olla. Ainahan elämän voi toki itselleen hankalaksikin tehdä. :D

    Ideaalisti näitä rasvattomaan kuntoon tähtääviä kisadieettejä ei vuosien varrella montaa tulee. Bikini fitness on tosin poikkeus, koska offseasonin merkitys on niin pieni, ja tässä allekirjoitankin täysin huolenaiheet terveydestä. Kisakireyteen ei missään nimellä tulisi dieetata useita kertoja vuodessa, kuten monet bikini-kisaajat tekevät.

    Muuten parempaan kehonkoostumukseen tähtäävä treenaaminen onkin mielestäni oikeastaan parasta, mitä voisit itsellesi tehdä. Optimaalinen kehonkoostumus (huom. EI kisakireys) vaikuttaa positiivisesti niin fyysiseen kuin psyykkiseen terveyteen. Ei kai terveellisesti syöminen ja riittävä unensaanti huonoja asioita ole? Nälkääkään ei pitäisi nähdä, jos fiksusti syö ympäri vuoden. Joillain voi ongelma pikemminkin olla riittävästi syöminen.

    Voimailun ja bodailun vastakkainasettelu on aika yleistä, mutta tarvitseeko sitä edes oikeastaan tehdä? Ei kumpikaan ole toistaan parempi. Ne ovat eri asioita. Jos haluat näyttää hyvältä alasti, suosittelen kuitenkin bodaustreeniä, koska se on siihen optimaalista. Vastaavasti jos haluat olla salin vahvin kaveri, niin kannattaa varmaan panostaa voimatreeniin enemmän.

    Meitä on moneksi. Itselläni kova mave-, kyykky- tai penkkimaksimi (joita minulla ei edes ole.. lol) ei kasvata itsetuntoa salin ulkopuolella juuri ollenkaan, mutta leveän hartialinjan ja muutkin gainssit huomaa arkielämässä useinkin. Paljon parempi olokin itselläni on rasvaprosentin ollessa siedettävissä lukemissa. Empiiristen havaintojen perusteella bodaustreeni on myös keholle ja nivelille voimailua suotuisampaa pitkällä aikavälillä, mikä myös puhuu sen puolesta. ;)

    Mukava näitä blogikirjoituksia on lukea. Keep it up! Ajattelin nyt tässä laittaa oman lusikkani soppaan aiheeseen liittyen, kun se itseäni kiinnostaa. :)

    • Katja on joulu 01, 2014 Reply

      Kyllä, yritin juurikin tuoda esille sitä, että kaikkien ei tarvitse kilpaurheilla. Nimenomaan kilpaurheilla, treenaamisesta itsestään ei ollut kysymys! Ja oli kyseessä sitten hiihto tai kehonrakennus tai uinti tai mäkihyppy, niin kilpaurheilu ei ole kaikille. Mielestäni ihan kaikkien ei olisi pakko juosta niitä maratoneja myöskään ;) Laji on mielestäni hyvä, mutta tämä lieveilmiö, joka lähinnä kohdistuu nuoriin tyttöihin, ei niinkään.

      Tietenkään kehonrakennustyyppisestä treenistä ei ole mitään haittaa eikä siinä ole mitään vikaa! Tiedän vain monia (lähinnä naisia), joille se ei ole sopinut vaan on saanut aikaan lähinnä pakkomielteistä suhtautumista omaan kroppaan. Naisilla/ tytöillä nämä ulkonäköasiat muutenkin tuntuvat aiheuttavan enemmän ongelmia… Mutta jos näin ei ole, niin hyvä ja antaa palaa vaan :) Hyvää treeniähän se on ja totta kai optimaalinen kehonkoostumus on hyvä juttu myös. Mutta siihenkin pääsee monella tavalla, Bikini Fitness -kisoihin pyrkiminen ei ole ainoa tapa. Monilla nuorilla tytöillä tuntuu unohtuvan, mitä optimaalinen kehonkoostumus ylipäätään tarkoittaa. Että se ei tarkoita sitä kisakireyttä. Eikä se tietenkään tarkoita sitäkään, että rasvaa on liikaa!

      Ehdottomasti siis kannustan kaikki pitämään huolta itsestään – oli se sitten voima- tai bodaustreenillä tai kenties näiden välimuodolla! Niille kilpalavoille vain ei mielestäni tarvitsisi kaikkien pyrkiä. Varsinkaan niin nopeasti. Siksi kyselinkin lopussa, että oletko varma, että haluat huippu-urheilijaksi. Enkä tarkoittanut myöskään sanoa, että kisakireyteen pudottaminen silloin tällöin olisi paha juttu tai epäterveellistä oikein ja tarpeeksi harvoin tehtynä, mutta siihenkään ei ole kaikkien pakko ryhtyä. Jos vaikka oma psyyke ei kestä sitä, niin kuin minulla.

      En mitenkään tarkoituksella pyrkinyt kasvattamaan kuilua voiman ja estetiikan välille myöskään, sillä mielestäni pieni hypertrofia on myös hyväksi kaikille. Ihan jo siksi, että lihakset suojaavat loukkaantumisilta. Uskon, että voimailulajeissa loukkaantumiseen johtaa usein se, että sitä hypertrofiaa ei ole tehty. Itse olen niitä reisien koukistuksia ja ojennuksia hinkannut aika paljonkin… Samoin tehnyt lukemattomat sarjat ojentajia. Jopa hauiskääntöjä ;) Toinen syy loukkaantumisiin on se, että ei kuunnella omaa kehoa! Esimerkiksi minulla alkaa nyt tuntua kyynärpäissä, ja se tarkoittaa kyllä heti volyymin laskemista. Vaikka se ärsyttääkin ja tekisi mieli vaan nostaa ;) Mutta siinä missä kaikki tarvitsevat voimaa, lihaksia tarvitaan myös.

      Voimatreeni ei ole tietenkään se yksi ja ainoa tie näyttää hyvältä alasti. Ehkä ei optimaalinenkaan, mutta se kyllä muokkaa kroppaa, vaikka ei siihen keskitykään, ja silläkin siihen pääsee. Ei voimailu tarkoita automaattisesti sitä, että ollaan isoja korkealla rasvaprosentilla. Jos kehonmuokkausohjelmat sekoittaa pään, niin kuin minulla, niin voimaohjelmalla saa tuloksia. Mutta se loppukommentti oli lähinnä minun huumoriani, sillä mielestäni itse näytän paljon paremmalta alasti näin voimatreeniä tehneenä ;)

      Ja ne lopun kommentit siitä, mitä alhainen rasvaprosentti vaatii, koskivat nimenomaan sitä kisakireyttä. Itse en olisi valmis maksamaan sitä hintaa koskaan :) Mutta jos sinä vastaat siihen kyllä, niin sehän on vain hyvä juttu. Pitäähän niillekin lavoille jonkun nousta.

Vastaa käyttäjälle Katja

Cancel Reply