Hyvän valmentajan merkitys – Laura Niemelä

Neljäntenä haastatteluvuorossa hyvän valmentajan merkityksestä on Laura Niemelä. Laura oli yksi oman PT-koulutukseni opettajista ja mielestäni huippu opettaja! Laura on ammattivalmentaja (VAT, painonnosto) ja valmentaa lajin lisäksi fysiikkaa eri lajeihin, kouluttaa ja tekee yksityisvalmennuksia. Laura toimii valmentajana Speedsters-coachingissa ja heillä on painonnostajissa kuluvana vuonna Suomen mestari kaikissa ikäluokissa. Omia mestaruuksia  Lauralla on 3 kappaletta.

Laura Niemelä

1. Mikä on taustasi? Miten aloitit voimailun ja miten päädyit valmentajaksi?

Kestävyysharrastusten tyssättyä selkäongelmiin aloitin saliharrastuksen, ihastuin ja kouluttauduin kuntosaliohjaajaksi 2002. Silloisella työpaikalla ohjaajakollega (nykyäänkin valmentajakollega Speedsters Coachingista, Vesa Jaakkola) ehdotti painonnoston kokeilua ja sille tielle jäätiin. Aloitin juniorivalmennuksen Vesan kanssa Lohja Liftingissä 2007, nyt olen ammattivalmentaja (VAT) ja edelleen keskitymme junioreiden valmennukseen.

2. Mikä on sinun treenifilosofiasi?

Show up, show passion, show respect. Tarvittava työmäärä pitää tehdä ja laadukkaasti, ilman intohimoa se ei onnistu. Osoita kunnioitusta lajia, välineitä, treenikavereita, omaa vartaloasi ja tavoitteitasi sekä valmentajaasi kohtaan.

3. Millainen on hyvä valmentaja?

Hyvä valmentaja osaa erottaa olennaisen epäolennaisesta. Tämä toki tarkoittaa myös sitä, että valmentaja ymmärtää lajinsa vaatimukset, sehän on selvä. Hyvä valmentaja löytää niin kehityksen kohteet kuin vahvuudetkin ja osaa suunnitella kehittävän harjoitusvuoden toisensa perään niiden perusteella. Hyvä valmentaja luottaa osaamiseensa ja kokemukseensa ja luotsaa rauhassa laivaansa hyvässä kurssissa eikä hötkyile lillukanvarsien vuoksi. Hän osaa olla samanaikaisesti määrätietoinen ja joustava, maali aina mielessä.

Hyvä valmentaja on avoin uusille näkemyksille ja keskustelulle ja arvioi omaa toimintaansa jatkuvasti, halukkaana kehittymään, pitäen kuitenkin kiinni myös omasta filosofiastaan jahka se on päässyt vuosien saatossa muovautumaan. Hyvä valmentaja ei yritä olla muuta kuin oma itsensä. Hän hyödyntää muiden osaamista ja toimii yhteistyössä, pistäen aina mielellään hyvän kiertämään. Hyvä valmentaja kommunikoi tehokkaasti eli osaa lukea tilanteita ja tunteita, ja siten osaa kommunikoida tuloksellisesti ja rakentavasti.

Hyvä valmentaja on rehellinen itselleen ja valmennettavilleen, ei vähättele eikä liioittele. Hän puhuu asiat niin kuin ne ovat ja pyrkii aina löytämään ratkaisuja ongelmissa rypemisen sijaan. Hyvä valmentaja kannustaa myös valmennettaviaan rehellisyyteen ja rakentaa tuloksellista treenikulttuuria pelkkien ohjelmien sijasta.

4. Millainen sinä olet valmentajana? Mikä tekee sinusta hyvän valmentajan?

Olen hyvä löytämään ihmisten vahvuudet niin tekniikassa, fysiikassa kuin persoonassakin. Vahvuuksille on hyvä rakentaa. Minulla on valmentamiseen, ihmisten kanssa yhdessä tekemiseen ja tulosten tekemiseen valtava intohimo. Haluan aina saada ihmisissä parhaat puolet esiin, saada kaiken heidän potentiaalinsa käyttöön.

Olen oppinut puhumaan asiat suoraan, mutta rakentavalla tavalla. Kaikesta pitää pystyä puhumaan, jotta voitaisiin löytää jokaiseen hetkeen paras (tuloksellisin) tapa toimia. Olen onnekseni joutunut usein itseäni kovempaan seuraan työskentelemään, ja oppinut valtavasti sitä kautta – ja saanut hyvän verkoston. Niin oppii hahmottamaan kokonaisuuksia ja pääsee jatkuvasti kehittymään, oppii tuntemaan omat vahvuudet ja heikkoudet.

Olen löytänyt oman tapani olla ja valmentaa ja voin rauhallisin mielin toteuttaa omaa valmennusfilosofiaani. Se antaa varmuutta ja auttaa keskittymään olennaisiin asioihin, myös itsensä kehittämisessä.

5. Millainen on hyvä valmennettava?

One that shows up, shows passion and shows respect.

6. Mistä aloitat uuden valmennettavan kanssa?

Katsotaan, mitä aiemmin on tehty ja mitä tuloksia niin on saatu aikaan. Mitkä ovat tämänhetkiset vahvuudet ja heikkoudet suhteessa tavoitteisiin. Mitkä ovat sellaisia vahvuuksia, joita päästään heti hyödyntämään. Opetellaan harjoittelukulttuuri.

7. Millä perusteilla muokkaat ohjelmaa?

Kaikille harjoitteluun pitkällä tähtäimellä sitoutuneille tehdään pitkän tähtäimen (jopa vuosien) suunnitelma, luodaan laivalle se kurssi, jolla päästään tavoitteisiin. Vuositasolla ohjelmat rakennetaan kehittymisen mukaan, jotta kurssissa pysytään mahdollisimman hyvin. Kuukausitasolla ohjelmia voidaan tarpeen mukaan muokata kehittymisen (palautumisen, riittävän kuormituksen jne.) varmistamiseksi kun nähdään käytännössä mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät, mutta kurssissa pysyen ja olennaisiin asioihin keskittyen.

Toisinaan ohjelmia on muokattava muun elämän vuoksi enemmänkin, mutta silloin pitää rehellisesti uudelleen arvioida myös vuositavoitteita uudestaan. Mitä lyhyempi projekti on kyseessä, sitä vähemmän muokkamiselle on varaa ilman, että tavoitettakin joudutaan muokkaamaan.

8. Mitä hyötyä on trainerista tavalliselle salillakävijälle (ei kilpaile)?

Pitkäjänteinen, järkevä ohjelmointi on varmasti suurin hyöty. Se, että on se suunnitelma, jolla tähdätä omiin tavoitteisiin ja josta löytyvät juuri ne olennaiset asiat. Vain itselle olennaisia asioita tekemällä pääsee omiin tavoitteisiinsa, tavoiteajassa.

Se, että on joku, jolta pyytää neuvoa ja jonka kanssa voi keskustella. Saa valmiit ohjelmat, mutta myös selitykset sille, miksi mitäkin tehdään, jotta osaisi jatkossa toimia oikein, ilman traineriakin. Traineri osaa asettaa sopivat välitavoitteet ja pystyy osoittamaan sellaisetkin kehittymiset, jotka ovat voineet kuntoilijalta itseltään jäädä huomaamatta.

90% ”tavallisista salikävijöistä” ei ymmärrä omaa potentiaaliaan. Joko he eivät ole kokeilleet omia rajojaan, uskaltaneet edes unelmoida niistä, tai vain luulevat treenaavansa kovaa/oikein tms. ja tyytyvät siten itselleen keskinkertaisiin tuloksiin.

9. Olen kirjoittanut naisellisuudesta ja “naisen muotista”. Onko sinulla jotain, mitä haluaisit sanoa naisista ja voimaharjoittelusta?

Joo, sen voi kokonaan unohtaa ja keskittyä mieluummin omiin tavoitteisiin sen sijaan, kuin miltä pitäisi näyttää jonkun muun mielestä. Jokainen näyttäköön siltä kuin lystää ja itsestä tuntuu hyvältä, miksi kiistellä makuasioista. Omasta mielestäni naisellisuus on tunne, ei läjä ulkoisia tekijöitä, jotka joku muu on määritellyt. Jos on tosissaan tavoittelemassa tiettyjä voimatasoja, niin silloin reiden paksuudella ei pitäisi olla mitään sijaa tärkeiden asioiden listalla. Jos reiden paksuus ahdistaa liikaa, on kyykkysarjamaksimit saavutettu. Jos kyykkää vain saadakseen paksummat reidet, antaa mennä. Jos nostolavalla haluaa korostaa perinteistä naisellisuutta, niin siitä vaan glitteriä trikoisiin ja ripsenpidennykset päälle. Jos se ei tippaakaan kiinnosta, ei sen tarvitsekaan. Jos lihakset ovat mielestäsi miehekkäät, pysy kestävyyslajeissa tai pilateksessa. Ole juuri ja tasan niin naisellinen kuin itse haluat olla. Ja vielä tärkeämpänä, määrittele ”naisellinen” itse itsellesi!

Aiemmin aiheesta haastattelemiani valmentajia ovat

Ken Gack
Jyrki Rantanen
Anni Vuohijoki